Eräänä maaliskuun iltapäivänä 2017, erityisen rankan vuoden jälkeen (makasin mm. neljä kuukautta lähes tauotta pää alaspäin), sain idean: yskityskoneen maski on ylitsepääsemättömän vaikea saada ilmatiiviisti rumaa naamaani vasten, mutta minullahan on koko ajan BPAP-maski päässä niin tiukasti, että maski on kalvanut nenänvarren rustot näkyviin ja hihnat ovat sahaamassa korviani irti! Olisikohan BPAP-maskia jotenkin mahdollista käyttää myös yskityskoneen kanssa?
BPAP-maski kytkeytyy letkuun kulmaliittimellä, jossa on pikakiinnityslukko. Kulmaliitin sopii myös yskityskoneen letkun sisään, ja niitä tulee yksi joka maskin mukana, joten niitä ion yllin kyllin. Yksi mutta kuitenkin on: kulmaliittimessä on läppäventtiilillä varustetut reiät päästämässä uloshengitysilman pois. Venttiili muodostaisi yskityksen imuvaiheessa ohivirtausreitin, joka estäisi imua kohdistumasta keuhkoihin. Olen lukenut kauhutarinoita, miten ymmärtämättömät ihmiset ovat tukkineet uloshengitysreiät, minkä seurauksena sama ilma on virrannut edestakaisin vaihtumatta ja potilas on lopulta kuollut hiilidioksidimyrkytykseen. Järkeilin, että yskityskoneen suurempi paine-ero varmaankin saa letkun virtaamaan läpi asti ja ilman vaihtumaan laitteen läpi. Joka tapauksessa päätimme olla varovaisia ja tarkkailla vointiani, kun aloitimme kokeilut.
Tukimme uloshengitysreiät yhdestä kulmaliittkimestä ilmastointiteipillä, liitimme sen yskityskoneen letkuun, käynnistimme koneen ensimmäistä kertaa lähes vuoteen, vaihdoimme yskityskoneen letkun BPAP-letkun tilalle maskiin...
Ja se toimi! Ei enää ilmavuotoja maskin ja lärvin välistä, ja kone indikoi pumppaavansa eestaas noin viittä litraa, selvästi yli letkun n. 0.7 litran tilavuuden. Ei vaaraa hiilidioksidimyrkytyksestä. Toimitus, joka ennen oli tunnin mittainen, yleensä riitaan päättyvä piina, oli nyt viidessä minuutissa ohi. Ja miten hyvältä tuntuikaan saada keuhkot pitkästä aikaa täyteen ilmaa!
Koska yskitys näytti sujuvan ongelmitta, päätimme haistattaa pitkät ohjeelle tehdä yskitys istuma-asennossa ja kokeilla, selviäisinkö hengissä jos se tehtäisiin makuulla. Aloitimme varovasti, mutta pian villiinnyimme nostamaan painetta ja venyttämään toimituksen kestoa. Kun paineet olivat ±40 mbar ja keuhkojani oli pumpattu kymmenisen minuuttia, alkoi suloinen, keltainen, troolarin konehuoneelta tuoksuva möhmä virrata letkuun.
Se oli merkki. Näytin vaimolleni, että nostaa sänkyni Trendelenburgin asentoon, suljin silmäni ja ajattelin Viivi Pumpasta... Möhmää valui kolmen vartin ajan ja kun se vihdoin ehtyi, olin läkähtynyt, pakahtunut, ja vaikken tupakkimiehiä olekaan, jotenkin teki mieli vetää parit henkoset. Kuka olisi arvannut, että pää alaspäin yskiminen voisi tuntua niin hyvältä?
Puoli vuotta aiemmin keuhkofysioterapeutin opetuskäynnistä alkanut prosessi sai täyttymyksensä keksiessäni tämän uuden tavan käyttää yskkityskonetta. Pystyin taas istumaan ja kommunikoimaan liman tukkimatta hengitysteitäni. Ja, toisin kuin liman imeminen äänihuulilta, yskitys oli helppo opettaa jokaiselle hoitajalle. Vaimoni loman aikaiset intervallijaksot vieraiden hoitajien huomassa muuttuivat yhtäkkiä paljon vähemmän pelottaviksi.
Tredelenburg-yskintä muotoutui päivittäiseksi rutiiniksi, ja jonkin ajan päästä se ei enää häirinnyt minua lainkaan. Jos yskiminen vei ilmaa vatsaan, minut oli helppo ilmata ruokintaletkun kautta. Saatoin pyytää kahvia yskiessäni pää alaspäin. Tai ottaa nokoset. Tai harrastaa muita ruumiinnautintoja...
Tämän keksinnön tekemisen ja trakeostomian välisenä viitenä kuukautena rakastuin Philips Respironics T70:een. Mutta vielä parempaa oli luvassa...
